Mekon ja kaulusten ompeluvaiheet

Olin tehnyt itse mekosta niin hyvän ja tarkan prototyypin, ettei lopullisen mekon ompeleisessa tullut juurikaan ongelmia. Tätä työtä tehdessäni huomasinkin, että kunnollisen prototyypin tekeminen helpottaa työskentelyä huomattavasti. Sitä ikäänkuin tekee kaksi samaa vaatetta peräkkäin, jolloin toisen tekeminen on jo huomattavasti helpompaa. Ja jos proton tekee mukavasta kankaasta, saattaa sattumalta huomata, että on tehnyt kaksi oikein pätevää vaatetta kerralla.

Mekon ompelujärjestys oli seuraava: ompelin ensin etu- ja takakappaleen pitkittäissaumat kiinni toisiinsa, sekä olkasaumat ja taskukappaleet kiinni. Tämän jälkeen testasin minulle uutta hihankiinnitysmenetelmää. Olen aikaisemin aina kiinnittänyt hihan lopuksi, nyt kiinnitin hihan ennen sivusaumojen ompelemista. Tämä oli vallan nerokas ja huomattavasti helpompi tapa kiinnittää hiha, kuin se, jolla olen ala-asteesta lähtien hihoja ommellut. Aina näköjään oppii uutta.  Sivusaumoja ommellessa ompelin siis myös sivusaumaan upotetut taskukappaleet toisiinsa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein vaatteeseen sivusaumaan upotetut taskut ja yllätyin kuinka yksinkertaisesti tällainen tasku rakentuu.

Huolittelin hihansuut ja helman tasosaumaajalla. En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt kyseistä konetta ja olin iloinen saadessani tämän työn yhteydessä opetella sen käyttöä. Harjoittelin tasosaumurin käyttöä prototyyppivaatteeni hihoihin ja helmaan, jotta sain tarvittavan varmuuden lopullisen mekon siistimiseen. Tämä oli oikein hyvä ratkaisu, sillä alkukankeuden ja protoon tulleiden virheiden jälkeen, koneen käyttö sujui huomattavasti paremmin.

Pääntien siistin tuetulla muotokaitaleella, jonka kiinnitin miehustaan tikkaamalla mekon pitkittäisistä ommeljuovista. Tämä oli tyylikäs ratkaisu, sillä minkäänlaista tikkausta ei tullut pääntielle sekoittamaan mekon suoralinjaista olemusta.

Kaulusten ompeleminen olikin melko kinkkistä, sillä pienetkin tikkausongelmat tekevät kauluksista epäsiistin näköisiä. Lisäksi kauluksen muoto oli vaikea saada istumaan asiakkaalle olalta. Monen mutkan ja pilalle menneen kauluksen kautta päädyin suhteellisen miellyttävään lopputulokseen kaulusten kanssa.

Tarkempaa kuvaa pääntiestä.

Yksi kauluksista.

Tein myös yhden "kauluksen" mekkokankaasta, jolloin mekkoa voi käyttää myös kauluksetta.

Tässä erittäin kehno kuva mekosta asiakkaan päällä.

Kaavoitus ja prototyypin valmistaminen

Kun olimme asiakkaan kanssa päättäneet mallin, otin hänestä mitat ja aloitin kaavoitustyön. Päädyin kuosittelemaan mekon yläosan ja hameen peruskaavoista, jotka erikseenpiirtämisen jälkeen yhdistin vyötäröltä. Jaoin etukappaleen ja takakappaleen kahteen osaan rintamuotolaskoksen kohdalta, jolloin vaatteeseen syntyi sen linjakas pitkäsaumainen muoto. Lopuksi viistotin helmaa edestä ja takaa n. 5 cm, tällä tavoin saimme mekon helmaa hieman leveämmäksi. Tein kaavaan vielä hieman hihojen pituuden ja mekon väljyyden muutoksia.

Saatuani kaavat valmiiksi, kokeilin niitä hieman huonompaan prototyyppikankaaseen. Valitsin kankaaksi kuitenkin joustavan materiaalin, jotta saisimme mahdollisimman todentuntuisen testikappaleen.

Valmistin vielä minimuodossa testit kaikista kauluksista, jolla varmistin kaulusten muodon, saumojen paikat ja suunnittelemani materiaalin toimivuuden kauluksissa.

Saatuani prototyypin valmiiksi, sovin asiakkaan kanssa sovitusajan. Sovituksessa ilmeni, että mekkoon ei juurikaan tarvitse tehdä muutoksia. Ainoat muutoskohdat olivat vyötärön kaventaminen parilla sentillä, pääntien avartaminen ja saumaan upotettujen taskujen nostaminen hieman ylemmäksi.

Siirsin sovituksen jälkeen muutokset kaavaan, jonka jälkeen edessä oli lopullisen mekkokankaan pariin siirtyminen.

Kaavojen piirtämistä

Kaavamuokkauksia

Proton sovittaminen

Asiakkaan hankkiminen ja asiakasneuvottelut

Aloitin asiakaslähtöisen valmistamisen -kurssin suorittamisen pohtimalla mitä haluaisin vielä oppia. Koulutehtävän hyvä puoli on "itsekäs" ajatteleminen, eli se, että voi osittain valita asiakkaansa oppimisen kannalta hyödyllisesti.

Päädyin siihen, että haluan tehdä vuoritetun vaatteen, sekä harjoitella kauluksia ja saumaan upotettuja taskuja.
Asiakkaakseni valikoitui ystäväni, joka halusi, että tekisin hänelle mekon. Emme ehtineet tilaushetkellä juurikaan jutella yksityiskohdista, mutta henkilön ollessa tuttuni, ehdotin hänelle, että etsisimme kumpikin kiinnostavia kuvia, joista voisimme aloittaa suunnittelun ensimmäisellä tapaamisellamme.

Tavatessamme huomasimme valinneemme melkoisen samantyyppisiä kuvia. Tämä on hyvä puoli läheisen ihmisen kanssa työskentelyssä. Hänen ajatuksiinsa pääsee nopeammin sisälle, sillä yhteinen kieli on jo olemassa ja asiakkaan visuaaliset mieltymykset tuttuja.

Suunnittelumme eteni keskustellen siten, että hahmottelin samalla piirtämällä vaatteen muotoa ja kyselin tarkentavia kysymyksiä yksityiskohdista. Kaikkein tärkeimmaksi kysymykseksi ensimmäisessä suunnittelupalaverissamme koin sen, millaisessa tilanteessa ystäväni haluaisi mekkoaan käyttää. Selvisi, että haaveissa oli saada juhlaankin sopiva monikäyttöinen mekko, joka ei olisi "tylsä pikkumusta", joita ystäväni joutuu töidensä kautta käyttämään usein. Lisäksi toiveissa oli, että mekko olisi kuitenkin niin selkeälinjainen ja yksinkertainen, että sen voisi erilailla yhdistämällä pukea myös arkena päälleen.
Keskustelussamme päädyimme myös siihen, että mekossa voisi olla jonkinlaiset kaulukset. Kauluksia miettiessämme, mekon muotokin hieman muuttui, sillä emme halunneet mekosta liian söpöä, vaan tähtäimessä oli tyylikäs ja selkeälinjainen lopputulos.

Toiseen keskustelupalaveriimme olin tehnyt valmiiksi Pinterest-kansiot, joissa oli erilaisia kauluksia ja helmaratkaisuja. Esittelin myös ehdotuksen vaihdettavista irtokauluksista, ja päätimme toteuttaa suunnitelman. Kansioita selaamalla löimme lukkoon helman muodon ja valitsimme kolme toteutettavaa kaulusta.
Suunnitteluvaiheen asiakasneuvotteluissa koin haasteelliseksi loppulisten päätösten tekemisen. Asiakkaan ollessa tuttu, oli helppo pyöritellä mitä hulluimpia ajatuksia ja jättää lopulta asiat leijumaan. Valmiit Pinterest-kansioissa olevat vaihtoehdot, joista valita, tuntuivat toimivalta ratkaisulta tällaiselle suunnitteluintoilijalle.

Syksyn työharjoittelu Huonetetterilla

Olen joulukuun alkuun asti työharjoittelussa Jyväskylän Huoneteatterilla.
Harjoitteluani on ehtinyt vierähtää jo muutama viikko, enkä ole ennättänyt blogin ääreen. Nyt pääsen vihdoin päivittämään hieman kuulumisia.

Ensimmäiset viikkoni ovat sujuneet lähinnä siivouksen merkeissä ja työtehtäviin tutustuen. Teatterin pukuvarasto, joka toimii myös pukuvuokraamona, on päässyt aikamoisen sekalaiseen kuntoon, joten sen siivoamisessa tulee vielä vierähtämään tovi jos toinenkin. Olemme myös järjestelyn lisäksi karsineet varastosta kaikki lumppuihin ja kierrätykseen menevät vaatteet ja kankaat. Yksi kiinnostava järjestelytehtävä on ollut esimerkiksi Huoneteatterin laajan aikakausimekkorekin järjestäminen vuosikymmenjärjestykseen.

Siivouksen ohella olen päässyt jo hieman työskentelemään pukuvuokraamossakin. Olen katsellut asiakkaille vaatteita valmiiksi sovitukseen, sekä tutustunut laskutusjärjestelmään. Yllättävää ja ilahduttavaa minulle on ollut se, kuinka hyvin ihmiset ovat teatteripukuvuokraamon löytäneet.

Kolmas suuri tehtävä, johon olen muutaman harjoitteluviikkoni aikana tutustunut, on ollut tulevan Kolme apinaa -näytelmän lavastukseen kuuluvien sohvahuppujen kaavoittaminen ja ompeleminen. Näytelmään tulee samaan sohvaan laitettavaksi kolme eri materiaalista valmistettua huppua, joilla voidaan vaihtaa miljöötä. Aloitin työskentelyni mittailemalla ja pohtimalla järkevää toteutustapaa. Sitten tein sohvaan kaavat ja ompelin lakanakankaasta prototyypin, jota sovitin. Sitten alkoi oikeiden huppujen työstäminen. Ensimmäisen hupun tein vanhasta verhokankaasta. Huomasin hupun ollessa valmis, ettei se oikein kunnolla pysy liukkautensa vuoksi nahkasohvan päällä, joten laitoimme siihen vielä hieman tarranauhaa pysyvyyden varmistamiseksi.
Nyt minulla on työstössä erittäin haastava materiaali: todella jäykkä vahakangasmainen tekonahka. Siitä sohvanpäälisen tekeminen on osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi, mutta myös erittäin opettavaiseksi ja kiinnostavaksi. päälisen ompeleminen kotiompelukoneella on myös melkoinen homma, sillä suurimmat kappaleet ovat pituudeltaan yli kaksimetrisiä.

Sohvanpäälisen proton valmistelua

taustalla näkyy nahkasohva, johon pääliset tehdään

Sohvanpäälisten jälkeen alan keskittymään Huoneteatterin tulevan kevään näytelmään, johon pääsen tekemään puvustuksen. Tiedossa on siis palavereja ja teatteriharjoituksia, sekä varaston penkomista ja vaatteiden muokkaamista ja ompelemista.

Jännittävää tulee siis olemaan jatkossakin!

Kerrasta Poikki

Kesän toisena suurena projektina valmistimme puvustuksen Kerrasta poikki -näytelmään. Esityksen ohjaaja-käsikirjoittaja Joanna Haapalainen antoi tiimillemme melko vapaat kädet kertoen vain hieman omia visioitaan ja ajatuksiaan lopputuloksesta. Ohjeina oli ainakin jonkinlainen raikas mummolamaisuus ja kuosit.

Harjoitteluni ohjaaja ja puvustajakollegani Anniina antoi minulle ja Pinjalle haasteen suunnitella näytelmässä esiintyvien kahden naisroolin roolivaatteet. Kumpikin sai oman suunnittelukohteen ja lopuksi sovittelimme niitä yhteen.

Naishahmot ovat näytelmässä hyvin erilaisia. Minun puvustettavani oli Lisbet: täpäkkä ja suorasukainen toiminnan nainen. Toinen naishenkilöistä, näytelmän keskushenkilö, on Eleonoora: hieman hupsu ja vietävissä oleva haaveilija.

Eleonoora kodissaan

Oliver

Lisbet ja Oliver

Puvustukseme väritys löytyi Eleonooran mekkoon löydetystä kukallisesta kankaasta. Halusin Lisbetille ehdottomasti farkut, ja päädyimme käyttämään sinistä farkkua myös yhtenä selkeänä linjana koko puvustuksessa. Tein muutamia luonnoksia Lisbetin hahmoon, ja sieltä käyttöön päätyi korkeavyötäröiset housut ja niiden yhdistäminen lyhyeen paitaan. Tällä asukokonaisuudella korostimme mielestäni hyvin hahmon pientä poikamaisuutta sekä särmikkyyttä. Päähenkilölle ommeltiin ja kaavoitettiin täyskellomekko, jossa on hieman 50-luvun tunnelmaa. Päähenkilö on puvustukseltaa huomattavasti naisellisempi ja konservatiivisempi, mikä sopiikin roolien luonteisiin ja eroihin toisiinsa nähden.

Näytelmässä on naishahmojen lisäksi kolme miestä ja bändi. Näytelmässä Eleonooralla on kaksi "kilpakosijaa", Sebastian ja Oliver, jotka puvustettiin pitkälti toistensa vastakohdiksi. Näiden värimaailma löytyi myös sinisestä farkusta ja Eleonooran mekon väristä. Viides hahmo näytelmässä on trubaduuri, joka esityksen aikana etsii muusikkona ololle ammatillisia vaihtoehtoja, amattien vaihtoja merkataan vaattein. Trubaduurilla onkin iso läjä erilaisia vaihtovaatteita, joita haalimme niin teatterin varastosta, kyselemällä kuin kirpputoreiltakin.

Eleonoora Sebastianin käsipuolessa

Esityksen värimaailmaa on napattu Eleonooran puvun kankaasta.

Näytelmän naisten erot tulevat esille myös puvustuksessa...

...kuten mieshenkilöidenkin.

Trubaduurin asut vaihtelevat hänen ammatinvaihtojensa yhteydessä, kuvassa trubaduuri kahvilanpitäjänä.

Lisbetin asun yksityiskohta: kaksi ohutta vyötä samassa asussa. Toimii.

Bändille halusimme yhtenäiset vaatteet. Vaatteet syntyivät hetkellisestä "vitsistä" löydettyämme teatterin varastosta ison läjän saman sävyisiä verkkatakkeja. Kokeilimme asuja kokonaisuudessa ja ne osoittautuivat erittäin toimiviksi, eivät lopulta miksikään irtovitsiksi. Lisäksi laitoimme bändille kesäteatterin hengessä lippalakit, aurinkolasit, tennissukat ja lenkkitossut.
Kokonaisuudessaan puvustuksen lopputulos on mielestäni väreiltään harmooninen ja hahmojen karaktääriä tukeva kiinnostava kokonaisuus

Bändin asut on rakennettu verkkatakkien ympärille.

Jeppe Niilonpoika

Olen kesä-heinäkuun työharjoittelussa Jyväskylän Kansannäyttämöllä. Teemme puvustuksia kahteen näytelmään: Ville Vehmassalon ohjaamaan Jeppe Niilonpoikaan ja Joanna Haapalaisen ohjaamaan ja käsikirjoittamaan Kerrasta poikki -näytelmään. Ohjaajanani ja työtoverinani on molempien näytelmien pukusuunnittelija Anniina Saari. Lisäksi kolmansina käsipareina on mukana Pinja.   

Kuva: Lilli Mustajärvi

Jeppe Niilonpojan saatoimme jo ensi-iltaan, tällä hetkellä työstämme Kerrasta poikki – näytelmää. Olemme tehneet aika pitkiä ja työntäyteisiä, mutta erittäin mukavia ja inspiroivia työpäiviä ommellen ja suunnitellen teatteri Miilulla.

Kyse on harrastajateatterista, jossa budjetti puvustukseen on aina aika niukka. Paljon on siis saanut käyttää mielikuvitustaan, sillä kaikki vaatteisiin tarvittava materiaali on etsitty teatterin pukuvarastosta tai kirpputorilta. Tämä on minulle oikein mukavaa ja luontaista puuhaa, sillä olen suunnitellut ja valmistanut usean esityksen puvustukset aivan pienellä budjetilla, kirpputoreilta ja varastoista haalien.

Anniina kanssa työskentely on ollut erittäin antoisaa, sillä tyylimme tehdä puvustuksia on hyvin erilainen. Toisen tavasta tehdä ja ajatella on hyvin kiinnostava ottaa oppia. Lisäksi on mukavaa välillä olla enemmän toteuttajan roolissa, kuin täydessä päävastuussa suurista linjoista. Olemme tehneet muutaman asun aivan alusta asti kaavoittamalla, jota itse en yleensä tee, joten silläkin tavalla tekeminen on ollut kiintoisaa.

Pääsimme muokkaamaan myös muutamia peruukkeja, tässä Vouditar ja upea linnunpesäluomus.

Jeppe Niilonpojan puvustuksesta tuli todella runsas ja yksityiskohtainen, joten pukujen työstämiseen sai käyttää todella paljon aikaa ja mielikuvitusta. Jokainen pitsireunus on irrotettu pukuvaraston kätköistä löytyneistä vaatteista ja kultaisia nappeja on ommeltu lukemattomia. Puvustuksen tyyli on hieman 1700-luvun epookkia mukaileva, mutta ei tiukkapipoisesti sitä toteuttava.

Aloitimme Jepen puvustuksen tekemisen katselemalla Anniinan tekemiä suunnitelmia, ja keskustelemalla puvustuksen tyylistä. Tällöin jo päätimme, että ainakin kolme vaatetta tullaan kaavoittamaan ja ompelemaan alusta lähtien. Vaatteet olivat päähenkilön vaimon korsetti ja hame, sekä Paronin takki.

Kuva: Lilli Mustajärvi

Paronin takista minulla ei jostain syystä ole kunnollista kuvaa, mutta tästä saa hieman suuntaviivoja. Kuva: Lilli Mustajärvi

Löysimme varastosta kankaat, joista lähdimme toteuttamaan kyseisiä vaatteita. Takkiin saimme kaavat varastosta löytyneestä ajan henkeen sopivasta miesten takista. Mekon korsettiyläosaan Anniinalla oli omat kaavat. Kaikki näytelmässä käyttämämme vaatteet, ovat myös enemmän tai vähemmän muokattuja ja koristeltuja. Koristeissa keskityimme pitsiin, nahkaan, nappeihin ja nauhoihin. Valmistimme puvustukseen myös suuren määrän kaula-, hiha- ja lahjeröyhelöitä. 

Jeppe Niilonpoika ja hänen vaimonsa Nilla. Kuva: Lilli Mustajärvi

Mekon punainen pääliosa ja korsetti on kaavoitettu ja ommeltu alusta lähtien, valkoinen hameosa on rypytetty useasta valmiista alushameesta

Kansallispuvusta inspiroitunut asu

Kevään näyttötyössä tuli inspiroitua kansallispuvusta ja suomalaisesta perinnekäsityöstä. Lisäksi vaatteessa tuli olla käsinkirjontaa.
Kansallispuvuissa aloin tutkimaan erilaisia nauhoja ja vöitä vaatteen sulkemisessa. Halusin tehdä vaatteen, jonka käyttö on monipuolista ja jonka luonnetta voi pienin muutoksin vaihtaa. Lopputuloksena syntyi kolmiosainen asu, joka koostuu takkimaisesta "mekosta", vyöstä ja pussukasta. Kaikki osaset saa erilleen toisistaan, jolloin käyttö monipuolistuu.

mekko-osio on tehty todella ohuesta ja pehmeästä viskoosista. Vyössä olen käyttänyt pellava-viskoosi -sekoitetta. Pussukkaan kirjoin muliini-langalla sulkamaista kuviota.

Tein työn asiakastyönä, joten suunnitteluprosessissa oli omien suunnitelmieni lisäksi mukana toisen ihmisen toiveet tuotteen ulkonäostä. Työ oli kuitenkin suhteellisen helppo suunnitella, sillä se tuli henkilölle, jonka tunnen erittäin hyvin, ja jonka tyyli on minulle tuttu.
Kaikenkaikkiaan asusta tuli mielestäni oikein onnistunut ja asiakkaan näköinen.